Uria

Työt ovat jatkuneet helteestä huolimatta. Onneksi meillä on työhuoneena vanha puutalo joka ei kuumimpina päivinäkään ole ollut tuskaisen kuuma sisältä. Onhan sielläkin ollut lämmin,onneksi kuitenkaan ei ole tarvinnut olla päivän kuumimpana hetkenä ulkotöissä.
Naapurin kuistinikkunat ovat valmiit;

Vanhan koulun ikkunat ovat loppusuoralla, enää muutama poka jäljellä ja ainakin puolet jo takaisin paikoillaan.
Koulussa onkin ollut monen kokoisia ja muotoisia pokia. Ja todella ohutta lasia, mikä on aika yllättävää koska lasi koot ovat isoja. Ohuimmat lasit ovat 1- 2 mm.
Pokien väritkin ovat yhtä vaihtelevia kuin koot.On löytynyt jopa hieman vanhan roosan sävyistä väriä ja vaalean vihreää, valkoisten maalikerrosten alta.

 
Kitti on  varsinkin yläreunistaan ollut niin luunkovaa ettei sitä ole kannattanut poistaa. Olemme ottaneet helposti irtoavan pois ja paikanneet aukko paikat uudella kitillä.



Ikkuna työmaista uusin tuli Laitilasta, johon tehdään vanhan mallin mukaan myös uudet karmit. Vanhat pokat korjataan ja asennetaan sitten uusiin karmeihin. Pokien rakenne on harvinainen ja niitä on myös hyvin vähän jäljellä. Lasi on pokan sisällä olevassa urassa. Kun lasi laitetaan uraan, täytetään uran päällä oleva syvennys kitillä. Lahonneiden pokien korjaus olikin siis normaalia haastavampaa.
 
Uudet karmit tekee luotto puuseppä joka teki 
meille  myös kirkkoon uudet sisäpokat. Hänen työnjälkensä on aivan viimeisen päälle.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse kun ympärillä on osaavien naisten verkosto.

Kotona tuli ikävä yllätys. Hellan pesä ja lähes kaikki tiilet levyjen alla ovat murentuneet osittain tomuksi. Myös vesisäiliön metalliseinät olivat palaneet puhki. Nyt edessä on vanhan hellan purku ja uuden osto. Jostain pitäisi löytää hyväkuntoinen Kotiliesi tai vastaava puuhella. Myynnissä olevat ovat tähän mennessä olleet joko liian kaukana tai heikkokuntoisia. Kunhan talveksi löytyisi...

Lehtijuttu Mynämäen kirkon remontista taloussanoma-liitteestä huhtikuulta 2011

Sen kunniaksi että sain vihdoin ostettua kunnon tulostimen ( toimii siis ainakin toistaiseksi). Otin skannerilla kuvan hurjasti/hullunlailla virnistelevistä, kypäräpäisistä naisista tehdystä lehtijutusta. Ihan niinkuin kännykkä, jota ei ole enää tarkoitettu puheluita varten, kopiokoneetkin ovat nykyään jotain enemmän kuin pelkkä monistuskone. Onneksi ne osaavat neuvoa tyhmää ihmistä käyttämään itseään.
Kirkko on nyt lopullisesti pistetty pakettiin ja purkkiin ja luovutettu pois meidän osaltamme. Voisi jopa sanoa vihdoinkin. Aikaansa kutakin. Mielenkiintoinen ja haastava työmaa kaikinpuolin.

Muatokiält

Saimme vielä toimeksiannon kirkolta. Asemiehen huoneen värilasi-ikkunan kunnostuksen. Työ tehtiin nopealla tahdilla muiden töiden välissä. Onneksi ikkuna oli pieni. Vaikka olihan siinä silti paljon työtä. 8 kpl värilasi-ikkunoita ja sitten vielä saman rakenteinen sisätupla kuin alttari päädyssä. Sisältäen myös 8 kpl laseja.
Yllättävän paljon aikaa vei värilasien takaisin laitto.Vaikka käytimme alkuperäisiä mahonkilistoja, niitä joutui silti muokkaamaan.
Nyt lasit ovat tukevasti paikoillaan. Eikä tuuli enää heiluttele. 
Miellyttävää oli työskentely korkeus, tarvittiin vain a-tikkaat ja hups olimme ikkunalaudalla. Superhelppoa!!
Taas sai puntata sisätuplan kanssa, joka kaikista arvailuista huolimatta meni  paikoilleen äärimmäisen helposti 20 minuutissa, omat pessimistiset arviot liikkuivat 1- 2 tunnin hujakoilla. Vanha rakennus näytti pitkää nenää jälleen kerran.  

 Mennä viikolla tuli tehtyä monenmoista ja kokoista ikkunaa.   
 
Vanhan kyläkoulun ikkunoita. Kuvassa vasemmalta oikealle; lähtökohta, puhdistettu/ kunnostettu/rostex-maalaus kulmaraudoissa ja 2 kertaan maalattu/lasitettu (älkää ihmetelkö lasien sotkuisuutta,ne puhdistetaan viimeiseksi kun kaikki muu on tehty).

Tein myös veljeni vintti-ikkunoita ja naapurin 1800-luvulla rakennetun talon kuistin ikkunoita.

Kuistin ikkunoiden värimaailma oli kiehtova. Alin väri oli punainen, sitten vaaleanruskea,tummanvihreä,valkoinen ja päälimmäisenä valkoinen lateksimaali. Lateksimaalin ansiosta maalin ja kitin poisto oli helppoa. Kitti lähti maalin kanssa levyinä.Pohjaa myöden puhtaaksi kerralla. Kas, jopas löytyi taas yksi hyvä puoli nyky maaleista? Onneksi puu ei ollut lahonnut maalikerrosten alla. Pohjamaalasin pokan pellavaöljymaalilla. Siinäpä saa rauhassa kuivua juhannuksen ajan.

Työn alla olivat myös nämä pokat. 1900-luvun alusta ja toiset 1950-luvulta.

Huamen onki lepopäivä.
Mää asetun vaakatason, toivottavasti  ei  sara kauhiast.
Hyvää jussia!

Turun tienoo-juttu

UUTISET

Mynämäen kirkon ikkunat restauroidaan lietolaisvoimin

31.3.2011 10:41 Kaksi rakennusrestaurointiin erikoistunutta naisyrittäjää yhdisti voimansa ja sai hoitaakseen massiivisen urakan, jossa riittää haastetta ja mielenkiintoa vaikka muille jakaa.
Mynämäen kirkossa on meneillään mittava korjausurakka. Lietolaisen Teija Kuusiston ja mynämäkeläisen Hannamari Kärjen osuus urakasta on korjata ja restauroida kaikki kirkon 197 erilaista ja erikuntoista ikkunaa.
—Saimme vihiä, että kirkko korjataan, ja otimme yhteyttä seurakuntaan. Ikkunaurakka kilpailutettiin, ja me onnistuimme saamaan sen. Kumpikaan ei olisi yksin pystynyt ottamaan näin suurta urakkaa, kertovat kumppanit, jotka ovat opiskelleet rakennusrestaurointia samalla vuosikurssilla.
Naiset tarttuivat hommiin lokakuun alussa, ja urakan tulee olla valmis juhannukseen mennessä. Kirkossa on meneillään iso remontti, ja ikkunankorjaajat luovivat korservoijien ja muiden ammattilaisten lomassa.
Ikkunaurakkaan on olemassa Museoviraston tarkat ohjeet ja arkkitehdin korjaussuunnitelma. Kuusisto ja Kärki arvioivat jokaisen ikkunan ja karmien korjaustarpeen tapauskohtaisesti ja neuvottelevat tarpeen tullen arkkitehdin kanssa.
—Ikkunat alkavat viiden metrin korkeudelta ja yltävät noin kymmeneen metriin. Karmit putsataan, hiotaan ja maalataan paikan päällä. Lahovaurioita on paljon, ja niitä korjataan uudella puulla. Etenkin alakarmeja on jouduttu vaihtamaan.
Mynämäen keskiaikaisen kivikirkon vanhimmat ikkunat ovat peräisin 1800-luvun lopulta. Ne lienee korjattu viimeksi 1960-luvulla. Naiset irrottavat ikkunat ja kuljettavat ne verstaalle, jonka he ovat vuokranneet lähistöltä urakan ajaksi.
Osa ikkunoista on niin huonossa kunnossa, että puusepältä on tilattu kokonaan uudet ikkunapuitteet. Parhaiten säilyneille käsittelyksi riittää vanhojen maalien poistaminen, hiominen ja maalaaminen. Vanhaa säästetään mahdollisimman paljon ja uusitaan vain lahonneet tai rikkoutuneet osat.
—Ikkunoiden lasi on etupäässä vanhaa kaksimillistä puhallettua lasia, joka on todella arvokasta ja kaunista. Vanha lasi on aina säästämisen arvoista, sillä sellaista ei enää saa mistään.
Hinkkaamista on siinäkin, kun kaikki helat ja salvat puhdistetaan ja käytetään uudestaan.

Vanha itsessään on jo arvo

Restaurointi eli vanhan saattaminen alkuperäistä vastaavaan kuntoon on monesti työläämpää kuin uusiminen, mutta naiset vakuuttavat sen olevan kaiken vaivan arvoista.
—Vanha itsessään on jo arvo. Se ei ole enää sama, jos laitat uuden puupalan tilalle. Vanha puu on sitä paitsi hyvää ja vanha lasi korvaamattoman arvokasta. Restauroinnin idea on juuri siinä, ettei ylikorjata.
Restaurointiurakat ovat sikäli arvoituksellisia, että työmäärä selviää lopullisesti vasta tehtäessä. Vastaan tulee tapauksia, joista arvelee etukäteen selviävänsä päivässä ja hommassa vierähtääkin viikko.
Teija Kuusisto ja Hannamari Kärki ovatkin ottaneet kevääksi avukseen restaurointiopiskelijan, jotta urakka valmistuu aikataulussa.
—Meilläkin on tiukka aikataulu ja teemme rivakasti töitä, mutta vanhaa ei voi korjata varsinaisessa kiireessä. Pitää olla aikaa pysähtyä miettimään, mitä tekee.
Mynämäen kirkon ikkunaurakka on tekijöidensä mukaan ainutlaatuinen. Se on myös opettanut heitä, vaikka kumpikin on tehnyt elämässään paljon ikkunoita.
—Kirkko ympäristönä on jo erityinen, ja on ollut todella mielenkiintoista päästä seuraamaan läheltä konservoijien työtä. Haasteita on riittänyt. Tätä tavaraa on sellainen massa, että työn aikataulutuksessa on ollut pähkäilemistä, toteaa Teija Kuusisto, joka toimii Liedossa nimellä Remontti ja restaurointi Kuusisto.

- Elina Lavonen

Vaihtelu virkistää sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki

Alttari-ikkunoiden sisätuplat ja lyijylasien rungot ulkopuolella ovat t-lattaraudasta tehtyjä. Niitä on kuluvana viikkona purettu,puhdistettu,hiottu ja ruosteenestomaalattu. Tiistaina saatiin sävytetty pohjamaali maalattua.
Jos näissä alkydipohjaisissa maaleissa jotain positiivista yrittää hakea, niin kyllä se ehdottomasti on tuo lyhyt kuivumisaika. Aamulla maalatun ruosteenestomaalin päälle sai jo iltapäivällä maalata pohjamaalin!

 Aika erikoinen rakenne noissa alttari-ikkunoissa, sisätuplissa on käytetty mahonkia ikkunalistoituksena. Lasien alla oli onneksi ( todella) pellavaöljykittiä. Jos ne olisivat olleet kiinnitettynä esim. silikonilla tai ikkunamassalla, yhtään ikkunaa ei olisi saatu irrotettua ehjänä.
Mahonkilistat olivat hyväkuntoisia,mutta aurinko oli polttanut pinnat valkeiksi. Osat hiottiin puhtaiksi ja öljyttiin kiinanpuu-vernissaöljyseoksella.
Keskiviikkona puhdistettiin ja maalattiin metalliosat ulkopuolelta henkilönostimesta,sisätuplat lasitettiin ja kiinnitettiin mahonkilistat runkoihin takaisin messinkiruuveilla.

Keikkuvainen kevät on tuottanut harmia ulkomaalauksissa ja kiireinen henkilönostin firma josta ei meinaa millään saada henkilönostinta paikalle. Onni onnettomuudessa on ollutkin se, että viikot joille olisimme halunneet nostimen, onkin sitten osunut reippaita sateita.Josko sitten sopiva sää ja nostin vihdoinkin osuisivat samalle viikolle.