Turun tienoo-juttu

UUTISET

Mynämäen kirkon ikkunat restauroidaan lietolaisvoimin

31.3.2011 10:41 Kaksi rakennusrestaurointiin erikoistunutta naisyrittäjää yhdisti voimansa ja sai hoitaakseen massiivisen urakan, jossa riittää haastetta ja mielenkiintoa vaikka muille jakaa.
Mynämäen kirkossa on meneillään mittava korjausurakka. Lietolaisen Teija Kuusiston ja mynämäkeläisen Hannamari Kärjen osuus urakasta on korjata ja restauroida kaikki kirkon 197 erilaista ja erikuntoista ikkunaa.
—Saimme vihiä, että kirkko korjataan, ja otimme yhteyttä seurakuntaan. Ikkunaurakka kilpailutettiin, ja me onnistuimme saamaan sen. Kumpikaan ei olisi yksin pystynyt ottamaan näin suurta urakkaa, kertovat kumppanit, jotka ovat opiskelleet rakennusrestaurointia samalla vuosikurssilla.
Naiset tarttuivat hommiin lokakuun alussa, ja urakan tulee olla valmis juhannukseen mennessä. Kirkossa on meneillään iso remontti, ja ikkunankorjaajat luovivat korservoijien ja muiden ammattilaisten lomassa.
Ikkunaurakkaan on olemassa Museoviraston tarkat ohjeet ja arkkitehdin korjaussuunnitelma. Kuusisto ja Kärki arvioivat jokaisen ikkunan ja karmien korjaustarpeen tapauskohtaisesti ja neuvottelevat tarpeen tullen arkkitehdin kanssa.
—Ikkunat alkavat viiden metrin korkeudelta ja yltävät noin kymmeneen metriin. Karmit putsataan, hiotaan ja maalataan paikan päällä. Lahovaurioita on paljon, ja niitä korjataan uudella puulla. Etenkin alakarmeja on jouduttu vaihtamaan.
Mynämäen keskiaikaisen kivikirkon vanhimmat ikkunat ovat peräisin 1800-luvun lopulta. Ne lienee korjattu viimeksi 1960-luvulla. Naiset irrottavat ikkunat ja kuljettavat ne verstaalle, jonka he ovat vuokranneet lähistöltä urakan ajaksi.
Osa ikkunoista on niin huonossa kunnossa, että puusepältä on tilattu kokonaan uudet ikkunapuitteet. Parhaiten säilyneille käsittelyksi riittää vanhojen maalien poistaminen, hiominen ja maalaaminen. Vanhaa säästetään mahdollisimman paljon ja uusitaan vain lahonneet tai rikkoutuneet osat.
—Ikkunoiden lasi on etupäässä vanhaa kaksimillistä puhallettua lasia, joka on todella arvokasta ja kaunista. Vanha lasi on aina säästämisen arvoista, sillä sellaista ei enää saa mistään.
Hinkkaamista on siinäkin, kun kaikki helat ja salvat puhdistetaan ja käytetään uudestaan.

Vanha itsessään on jo arvo

Restaurointi eli vanhan saattaminen alkuperäistä vastaavaan kuntoon on monesti työläämpää kuin uusiminen, mutta naiset vakuuttavat sen olevan kaiken vaivan arvoista.
—Vanha itsessään on jo arvo. Se ei ole enää sama, jos laitat uuden puupalan tilalle. Vanha puu on sitä paitsi hyvää ja vanha lasi korvaamattoman arvokasta. Restauroinnin idea on juuri siinä, ettei ylikorjata.
Restaurointiurakat ovat sikäli arvoituksellisia, että työmäärä selviää lopullisesti vasta tehtäessä. Vastaan tulee tapauksia, joista arvelee etukäteen selviävänsä päivässä ja hommassa vierähtääkin viikko.
Teija Kuusisto ja Hannamari Kärki ovatkin ottaneet kevääksi avukseen restaurointiopiskelijan, jotta urakka valmistuu aikataulussa.
—Meilläkin on tiukka aikataulu ja teemme rivakasti töitä, mutta vanhaa ei voi korjata varsinaisessa kiireessä. Pitää olla aikaa pysähtyä miettimään, mitä tekee.
Mynämäen kirkon ikkunaurakka on tekijöidensä mukaan ainutlaatuinen. Se on myös opettanut heitä, vaikka kumpikin on tehnyt elämässään paljon ikkunoita.
—Kirkko ympäristönä on jo erityinen, ja on ollut todella mielenkiintoista päästä seuraamaan läheltä konservoijien työtä. Haasteita on riittänyt. Tätä tavaraa on sellainen massa, että työn aikataulutuksessa on ollut pähkäilemistä, toteaa Teija Kuusisto, joka toimii Liedossa nimellä Remontti ja restaurointi Kuusisto.

- Elina Lavonen